Uuden somen speksit
Sosiaalisella medialla eli somella tarkoitan tässä niitä
internetin palveluja, joissa käyttäjät itse tuottavat sisällöt – en lähde nyt
pohtimaan tai etsimään somen ”oikeata määritelmää”. Tällaisia palveluja ovat
tutut Facebook, Twitter, YouTube, Instagram, Google+, Wikipedia kuin myös
Suomi24, ja niin edelleen. Näitä lähellä
ovat lehtien ja muiden julkaisujen keskustelupalstat, joissa kuitenkin
keskustelujen lähtökohtana ovat julkaisun toimittajien jutut. Alla oleva
pohdiskelu koskee osin myös näitä, sillä jokin vastuullinen julkaisutaho saattaisi
nykytilanteessa parhaiten toteuttaa alla olevat ehdotukset.
Pohdiskeluni lähtökohtana ovat yleisesti tunnetut some -keskustelun
ongelmat, omat kokemukset ja eräät julkisuudessa esitetyt kommentit. Ei ole
tarpeen avautua some -keskustelujen epäasiallisuuksista, someraivosta tai
henkilökohtaisista herjoista. Selvää on, että näistä pitäisi päästä eroon.
Asiallistakin keskustelua vaikeuttaa se, että kun puheenvuoroja on todella
paljon, osallistujat eivät ehdi tai jaksa lukea kaikkea jo sanottua ja siksi
toistavat samoja asioita. Tai sitten keskustelu ajautuu vallan alkuperäisen
aiheen ulkopuolelle. Keskustelu hajoaa ja lopulta tukehtuu päätymättä mihinkään
tulokseen.
Monissa somepalveluissa ja hakupalveluissa käyttäjät profiloidaan
piilossa algoritmisesti verkossa heidän suorittamiensa toimintojen mukaan. Profiloinnin
tulosten avulla heihin kohdistetaan mainontaa itse palvelujen sivuilla tai
sitten minkä tahansa julkaisun sivuilla. Google on tässä ehkä merkittävin
toimija, mutta Facebook tulee hyvänä kakkosena ja nyt Microsoft on tulossa
mukaan jopa käyttöjärjestelmätasolla. Toiminnan sanotaan olevan käyttäjien
personoitua palvelua, mutta yleensä se on vain häirintää. Kun olet etsinyt
hakukoneella tuotetietoja ja sitten ostat tuotteen verkosta tai kaupasta, niin
johan alkaa sivuille ilmestyä mainoksia, joilla ei enää ole mitään käyttöä.
Käyttäjä ei lopulta tiedä kenen käyttöön profiilit päätyvät.
Verkkosivuja ja somepäivityksiä nostetaan esille niihin
kohdistettujen klikkausten perusteella ja näitä manipuloidaan tietoisesti.
Käyttäjät voivat paitsi häiriköidä toisten sivuja kommenteillaan niin myös
käyttää piilotettua valtaa sivuuttamalla tiettyjen henkilöiden päivitykset. Runsaat
tykkäykset nostavat tietenkin omanarvontuntoa. Käyttäjälle voi syntyä nettiriippuvuus
ja omalle seinälle ilmestyneet tai omiin päivityksiin tulleet kommentit pitää
käydä vähän väliä tarkistamassa. Jos haluaa olla ajassa mukana aivan viimeisen
päälle, pitää seurata julkkisten twiitteja. Voi sitten tuntea ylpeyttä, kun
näkee sellaisen twiitin esiin nostettuna – ja jo vanhana – lehtien verkkosivuilla.
Tällaiset reaktiot voivat kehittyä narsismiksi.
Edellä mainittujen ongelmien vuoksi olen jättäytynyt pois
muutamastakin somepalvelusta. Toki vielä laitan Google+:n pienen piirin
nähtäväksi ja itselle tarkistukseksi valokuvan silloin tällöin. Näitä
blogitekstejä kirjoitan omien ajatusten selventämiseksi ja tietenkin sillä ajatuksella,
että joku muukin saisi niistä pohdittavaa.
Somella olisi kyllä mahdollisuuksia viedä
kansalaiskeskustelua eteenpäin ja siksi olen pohtinut, millaisilla spekseillä
saataisiin sellainen palvelu, joka onnistuisi parhaiten voittamaan yllä kuvatut
ongelmat ja kokoaisi yhteen eri palvelujen hyvät puolet. Koska osa ongelmista
on itsessään käyttäjien omaa aikaansaannosta, täydellistä, häiriöistä vapaata
palvelua tuskin heti saadaan aikaan. Tässä laitan kuitenkin muutaman alustavan
idean jatkotyöstämistä varten. Osa tavoitteista voi olla myös ristiriitaisia.
Esimerkiksi omalla nimellä esiintyminen luonnollisesti tuo mukanaan oman
persoonan korostamisen tai toisten väheksymisen. Nimetön kirjoittelu taas edesauttaa
vastuutonta ja asiatonta käytöstä. Jos käyttäjän tavoite on vain pitää yhteyttä
tuttavapiiriin, joka pelaa samoilla säännöillä, niin jätän mielelläni Facebookin
hoidettavaksi päivitykset, joissa kerrotaan mitä söin tänään ja minne menen
huomenna.
Minun someunelman tavoitteita ovat
- osallistua kansalaiskeskusteluun tärkeäksi katsomistani aiheista niin, että keskustelu ei toista samoja väitteitä eikä jumitu vastakkaisiin näkemyksiin perusteltujen argumenttien puuttuessa
- osallistujat päättävät keskustelujen aiheet, mutta vertaiskontrollilla varmistetaan, että pysytään asiassa
- keskustelut käydään aina jossain teemaryhmässä eikä yleisellä seinällä (lähipiiri voi olla henkilökohtaisten asioiden teemaryhmä)
- antaa ja saada asiallisia arvioita kiinnostavista tuotteista, palveluista, paikoista ja elämyksistä sekä niiden tarjoajista
- määrittelen itse kiinnostukseni kohteet eli siis oman profiilini
- palvelu ei läväytä pyytämättä eteeni mainoksia, mutta voin koota katsottavakseni myös jälleenmyyjien ja tuotevalmistajien esitteitä
Keskustelun jäsentämistä tukisi sovellus, joka poimisi esim.
avainsanojen avulla näytölle jo lausuttuja mielipiteitä, joihin kukin voi yhtyä
tai joita voi kiistää tai täydentää. Keskustelussa ei saisi perusteettomasti
tuomita kenenkään mielipidettä. Voisi siis sanoa perustellen, että jossain
näkemyksessä on jokin nimenomainen virhe, mutta ei voi sanoa, että näkemys on
vain väärä. Vaatiiko tällainen kontrolli samanlaista hierarkkista
hylkäämiskäytäntöä kuin millainen on Wikipediassa? Kuka olisi silloin
keskustelun omistaja, vai toimisiko pelkkä vertaiskontrolli? Tekoäly auttaisi
tässäkin.
Tuote- ja palveluarviointeja koskevat kommentit tallennetaan
ja poimitaan sellaisten metatietojen avulla, että tarkasteluun valikoituvat
kulloinkin vain relevantit näkemykset. Esimerkiksi jos olet valinnut valokuvausharrastuksen
seurantaan, voi poimia tarkasteluun tiettyä laitetekniikkaa koskevat kannanotot
tai kuvankäsittelyvinkit sen hetkisen kiinnostuksen mukaan. Tämä toimii siis
kuin hakukone mutta tarkemmin, koska voit jo tallennusvaiheessa valita järkevät
metatiedot.
Palvelu voi ehdottaa kiinnostavia aiheita muiden käyttäjien
samansuuntaisten kiinnostusten perusteella, mutta käyttäjän pitää itse
aktiivisesti hyväksyä aihe seurantaan. Palvelu tukisi näin omia harrastuksia.
Esimerkiksi matkalla lähtiessä voisi katsoa kokemuksia paikoista, varusteista
ja majoituksista. Ehkä sen kautta voisi
vuokrata tai lainata välineitä lähempänä kohteita, joten ei tarvitse kantaa
telttoja tai raskaita objektiiveja kotoa. Saattaisipa löytyä myös paikallinen
opas. Kenties saisi nettitutun kautta hankittua Beyreuthin Wagnerin esitykseen
peruutuspaikan tai valioliigan otteluun. Siis ajatus on, että palvelu tukisi
yhteisöllistä toimintaa samojen harrastusten parissa puuhaavien kesken, miksei
myös jonkinasteisia kaupallisia palveluja.
Unelmointi jatkuu. Voisiko jokin eurooppalainen porukka
alkaa työstää tällaista juttua joukkorahoituksen turvin ja ehkä EU:lta saisi
tukieuroja? Itse palvelu voisi pyöriä mainostajien turvin, mutta mainonta olisi käyttäjien kontrollissa.
That would be really some-thing.
That would be really some-thing.