Koronan yli

Selviytymisstrategia

Pohdin tässä Covid-19 viruksen voittamiseksi tehtävien päätösten ulottuvuuksia. Joku voi kysyä, millä asiantuntemuksella rohkenen tästä asiasta sanoa yhtään mitään. Asiantuntemukseni rajoittuu systeemiajatteluun, mutta nähdäkseni sitä keskustelussa ei ole paljon ilmennyt. Itse viruksesta tiedän vain sen, mitä kuka tahansa maallikko voi lukea lehdistä ja muista julkisista dokumenteista. Niinpä voin tässä esittää ajatuksia lähinnä kysymysten muodossa systeemiajattelun näkökulmasta. Päätöksiä tehdään eri yhteiskunnissa painottaen eri tavoin lääketieteellisiä, taloudellisia ja ihmisten toiminnan rajoittamista koskevia tekijöitä. Nämä ovat tilanteessa keskeiset systeemimallin osat.

Käytän tässä viruksen ominaisuuksista ja vaikutuksista tällaisia oletuksia: a) Ennen viruksen tarttumista ihmisiin kenelläkään ei ollut immuniteettia. b) Virus sairastuttaa eri ihmiset eri tavoin. Osa voi kantaa virusta oireettomina, suurelle osalle muutoin terveitä ihmisiä oireet ovat melko lieviä, ja ns. riskiryhmiin kuuluvilla (jokin perussairaus tai yli 70v. ikä) on todennäköisempään saada viruksesta sairaalahoitoa vaativia oireita ja keuhkokuume (viruksen aiheuttama tai jälkitautina bakteeriperäinen). c) Oireettomat taudin kantajat voivat levittää virusta. d) Virus leviää todennäköisemmin pisara- ja koskeutustartuna, mahdollisesti ilmatartuna aerolisten hiukkasten avulla. e) Ns. tarttuvuusluku R0 on selvästi >1, jos ei käytetä tiukkoja suojatoimia. f) Kuolleisuus% vaihtelee terveydenhoidon kapasiteetin mukaan. Nyt vasta on käynnistämäss tutkimus siitä, mitkä geneettiset ja ympäristöön liittyvät tekijät vaikuttavat sairauden vakavuuteen.

Eri valtioissa viruksen leviämiseen on reagoitu tähän mennessä kolmella eri periaatteella ja eri tavoin leviämisen eri vaiheissa.

I) Alussa viruksen leviäminen yritettiin estää jäljittämällä tartuntaketjut, eristämällä sairastuneet ja altistuneet. Suomessa näin toimittiin alkuvaiheessa, kunnes THL totesi, että virus on levinnyt epidemiaksi eikä kaikkia taudin kantajia enää saada 'kiinni'. Jossain maissa, kuten Koreassa ja Singaporessa, tätä menetelmää on jatkettu sinnikkäästi ja kohtalaisella menestykselläkin käyttäen mm hyväksi mobiililaitteiden paikkatietoja. Heti alkuvaiheessa Suomessa nostettiin esiin riskiryhmät ja korostettiin heidän suojaamistaan - ei vierailuja ja suositus välttää altisumista. Jotkut uskoivat sellaiseen epätoivoiseen ajatukseen, että laittamalla rajat kiinni virukselta vältytään. Mutta esimerksi suomalaisia ei voinut estää palaamasta kotimaahansa vaikkapa Tirolin hiihtokeskuksista. Onnistuessaan tämä toiminamalli saa R0:n painumaan alle yhden, jolloin virus häviää ko populaatiossa, mutta se väijyy kuitenkin jossain muualla maailmassa. Kilpajuoksu jatkuu kunnes saadaan rokote ja kaikki rokotettua.

II) Joissain maissa viruksen leviämistä ei yritetty estää kattavilla erityistoimenpiteillä (USA, UK ja Ruotsi esimerkkeinä). Uskottiin, että muutamista kuolemantapauksista huolimatta virus talttuu laumasuojan vaikutuksesta aika pian ja näin vältetään suuret taloudelliset menetykset. Suurin huoli on ollut siitä, että pörssikurssit eivät romahda. Kuolemantapausten määrän kasvu on säikäyttänyt päättäjät ja näissä maissa ollaan siirtymässä seuraavaan toimintamalliin.

III) Tässä mallissa viruksen leviämistä yritetään hidastaa mittavilla rajoitustoimenpiteillä. Ensin kiellettiin suuret yleisötapahtumat, sitten väkimäärää rajoitettiin entisestään - aina kolmeen henkeen saakka Ranskassa. Koulut suljettiin monissa maissa (paitsi Ruotsissa). Ravintolatoimintaa on rajattu työpaikkaruokailuun ja ulosmyyntiin. Lentoliikennettä rajattiin ja lopulta monessa maassa ulkomaan matkustajalennot lopetettiin kokonaan. Ihmisiä on määrätty tai neuvottu pitämään sosiaalinen etäisyys ja jopa ulkonaliikkumiskielto on voimassa monissa maissa, tai monilla alueilla. Esim Kiinassa Wuhanin kaupunki ja Hubein maakunta suljettiin lähes täysin 23.1., kun pari päivää aimmin oli tullut selväksi, että virus leviää vauhdilla ihmisestä toiseen. Kiina on onnistunut pysäyttämään taudin rajaamistoimenpiteillään. Mallin perusajatus on, että tartunnat ja sairastumiset eivät tule terveydenhoidon kapasiteetin kannalta liian lyhyellä ajalla, kun tehohoidossa tarvittavia laitteita on kaikkialla vain rajallisesti.

Tämä kolmas vaihtoehto on suoraan vaikuttanut voimakkaasti maiden talouteen ja muissakin vaihtoehdoissa vaikutukset ovat olleet merkittäviä, koska ihmisten käyttäytyminen on muuttunut eikä asiakkaita enää ole. Näitä vaikutuksia pitkään uhmannut USA saattaa joutua tilanteeseen, jossa terveydenhoidon voimavarat pettävät.

Eri keinoja on käytetty sekaisin, eri painotuksin ja siirtyminen estämisestä hidastamiseen on tapahtunut lomittain, testauksia on vielä jatkettu rajatusti ja rajoituksia on lisätty vaiheittain. Nyt Suomessa on alettu lisätä testejä, mutta toistaiseksi tietoisena siitä, että leviämistä ei saada näin pysäytettyä. Testaamalla tietenkin viruksen kantajat löytyvät, mutta jos ihminen testataan tänään, se ei takaa sitä, että virus tarttuu huomenna. Testaamisen ja jäjittämisen pitää olla mallin I mukaisesti olla kattavaa, jotta tarttuvuusluku saadaan yhdessä rajoitustoimin alle arvon 1. Vasta-ainetesteillä löydetään viruksesta toipuneet, mutta sillä viruksen leviämistä ei suoraan estetä. Se on tärkeää tietoa, kun ollaan palaamassa normaaliin tilanteeseen. Todennäköistä on, että virus tulee takaisin niin kauan kuin riittävää immuneettia ei ole rokotusten tai sairauden läpikäynnin vuoksi. Virus kiertää niin kauan kuin uhreja löytyy, ellei maailman rajoja laiteta 100-prosenttisesti kiinni pariksi vuodeksi. Siksi lääketieteen näkökulmasta voisi antaa taudin levitä riittävän suureen osaan väestöä tai taistella niin kauan kuin saadaan rokote.

Yhteinen julkisesti ilmaistu tavoite ilmeisesti on, että viruksen aiheuttamia kuolemantapauksia olisi niin vähän kuin se on lääketieteellisesti mahdollista. Julkisesti ei rohjeta sanoa, että tuota tavoitetta ei voi hyväksyä hinnalla millä hyvänsä; talous ei saa totaalisesti romahtaa. Ja realismia tuokin on. Kun virusta ei nyt enää saa pysäytettyä alkulähteeseensä (ja WHO.n mukaan se olisi ollut lähes mahdoton tehtävä), niin tietty määrä henkien menetyksiä täytyy vain sietää. Mutta silti voi tavoitella mahdollisimman pientä uhrien määrää hvyäksyttävillä talouden reunaehdoilla. Onko tehty virheitä? Miten olisi pitänyt menetellä ja voiko tilannetta vielä korjata?

On ilmeistä, että Suomessa ratkaisut on tehty pääosin lääketieteellisin perustein, mutta näilläkin ratkaisuilla on taloudelliset ja inhimilliset reunaehdot ja oletukset. Terveydenhoidon kapasiteetti on rajallinen ja ihmisten liikkumisvapautta voidaan rajoittaa vain, jos se on välttämätöntä elämän suojelemiseksi. Ja Suomessa oletus on, että ihmiset toteuttavat suositukset vapaaehtoisesti, paitsi sitten kun mentiin Uudenmaan maakunnan eristämiseen, se piti toteuttaa poliisivoimin. Ravintolat laitettiin kiinni koko maassa yhtä aikaa, kun ilmeisesti muunlaista järjestelyä ei olisi kyetty valvomaan.

Perustavoite on ihmishenkien menetyksen välttäminen. Lisäksi taudin uusiutuminen pitää välttää joko hankkimalla riittävä immuniteetti sallimalla taudin leviäminen riittävän laajalle (ilmeisesti yli 50%:iin väestöstä) tai tavoittelemalla tilannetta, jossa tarttuvuusluku saadaan rajoituksin ja testein alle yhden ja tauti tukahdutettua (ja rokotuksin tulevaisuudessa ehkäistyä). Onko näiden tavoitteiden saavuttamiseksi jouduttu resurssipulan vuoksi tekemään lääketieteellisestä näkökulmasta liian yleisluonteisia ratkaisuja? Siis jos väen kokoontumiset ovat vaaraksi erityisesti riskiryhmille, ei voitu vain kieltää heidän liikkumistaan, vaan helpompaa oli antaa kategorinen ohje koskien kaikkea kokoontumista. Tässä perusteena on siis sairastumistapausten huipun tasoittaminen. Onko tiedossa, miten iso osa muutoin terveistä työikäisistä joutuisi sairaalaan viruksen iskiessä? Mikä on erilaisten riskitekijöitä kantavien osuus työikäisissä?

Olisiko Suomessa mahdollista järjestää asia niin, että riskiryhmät olisi eristetty kunnolla tarttumisvaaran ulkopuolelle ja näin olisi vapautettu keskeinen osa tehohoitopaikoista muiden vaikean infektion kohdanneiden hoitoon, ja terveet olisivat voineet jatkaa töissään. Sairastumisten huippu olisi voitu mitoittaa alemmaksi myös rajoittamalla joukkoa, jossa vakavia tapauksia voi syntyä. Samalla epidemian kestoa olisi lyhennetty. Nythän on käynyt niin, että kuolleista valtaosa kuitenkin on vanhuksia (mediaani 84 v.), eli heidän suojaamisensa ei ole täysin  onnistunut eivätkä he ole näitä tartuntoja yleensä saaneet yökerhoissa tai muissa ravitsemusliikkeissä, menehtyneiden luku on kuitenkin yllättävänkin pieni. Hoitojärjestelyt ovat pettäneet. Jos selitys olisi vain suojavälineiden puute, niin hoitajat ovat olleet pakjotettuja toimimaan ohjeiden vastaisesti tietäessään omista oireistaan. Vanhuksia ei vain voinut jättää hoitamatta, mutta tämähän paljastaa sen mitä on monta vuotta jauhettu: vanhusten hoito ei ole mitoitettu oikein. Tämä on se hinta, jonka verojen välttelijät ja palvelujen yksityistäjät ovat saaneet aikaan. Kaikki kaunopuhe muusta on totuuden peittelyä.

Eikö yhteiskunta olisi voinut taipua sellaisiin järjestelyihin, että ikääntyneestä väestöstä olisi huolehdittu asiallisesti estäen tartunnan vaara tiukasti (100% on mahdoton, mutta 99%). Hoitohenkilöstön voimavarat eivät tietenkään riitä kaikkien kotona asuvien ikäihmisten kauppareissuihin eikä kaupoissakaan ole riittävästi henkilökuntaa tähän. Löytyisikö apua muilta organisaatioilta, SPR:ltä ja seurakunnista? Valtiovalta voisi näille toimijoille osoittaa osan siitä taloudellisesta tuesta, joka nyt menee pysähtyneen liiketoiminnan pelastamiseen. Ravintolat voisivat alkaa tehdä annoksia koteihin vietäväksi ja korvata sillä osittain kysynnän vuoksi laskenutta liikevaihtoa. Täydellistä sulkua ei tarvittaisi, kun riskiryhmät vapaaehtoisesti pysyisivät pois näistäkin tiloista. Edelleen suuremmat yleisötapahtumat olisivat rajoitusten piirissä.

Onko koulujen täydellinen sulkeminen järkevää? Ilmeisesti oireettomat tartunnan saaneet lapset voivat levittää tautia, mutta opetustyöstä olisi voitu vapauttaa riskiryhmiin kuuluvat opettajat ja koulunkäynnistä ne lapset, joiden vanhemmista ainakin toinen kuuluu riskiryhmään. Opettajia olisi sairastunut, mutta niinhän tapahtuu nytkin. Päiväkodit pidettiin auki siksi, että hoitotyössä olevat vanhemmat olisivat vapautuneet työhön, mutta heitähän juuri pitäisi suojella virukselta. Ristiriitainen tilanne.

Siis peruskysymys on, pitäisikö suojautumista lähteä katsomaa siitä suunnasta, jossa kaikkein haavoittuvimmat ihmiset ovat. He (suurin osa) luultavasti ymmärtäisivät, että heidän eristämisensä tapahtuu heidän itsensä vuoksi. Ennen pitkää viruksen leviäminen pysähtyy ja immuniteetin saaneet voisivat palata hoitamaan vanhuksia taas lähikontaktissa ja riskiryhmäläisetkin pääsevät liikkumaan. Ja lopulta tähän saadaan rokote, jolla riskiryhmät suojataa ja muita suojaisi ensimmäisessä aallossa saatu laumasuoja.

Tässä ajatusmallissa on haasteensa, sillä yhteiskunnan monia toimintoja pitäisi ajatella uudella tavalla. Auttamiseen ja suunnitteluunkin tarvittaisiin ihmisiä, mutta kustannukset olisivat kuitenkin pienemmät kuin jos yhteiskunnan toiminnot pysäytetään tartunjen hidastamiseksi.

Pohdinta jatkuu ja joudun korjaamaan tekstiä uusien tietojen valossa...