Elämän mitta
Blogien otsikointi on vaikea laji. Mielessäni on pyörinyt jonkin aikaa kytkeä Hyryn kirjallinen näkemys tämän blogisarjan yhteen lähtökohtaan, elämismaailmaan olemisemme peruskehyksenä. Hyryn tuotannosta häämötti ajatuksissani kauan sitten lukemani novelli ’Maantieltä hän lähti’ (ensimmäisen kerran 60 vuottta sitten lukiovuosina). Tuota Hyryn esikoiskokoelman nimikkonovellia suunnittelin blogin houkuttelevaksi nimeksi, mutta kun googlasin sillä haun, sain todeta, että joku oli jo sitä bloginsa otsikkona käyttänyt. Eräs kirjallisuuden harrastaja oli lukupiirissä tutustunut Hyryn tuotantoon tämän novellikokoelman kautta ja innottui sen pohjalta arvioimaan Hyryn kirjailijan laatua. Paljon hänellä ei ollut Hyrystä sanottavaa ja turvautuikin sitten Eeva-Liisa Mannerin arvioon romaanista ’Kevättä ja syksyä’, joka on julkaistu myös yhdessä noiden novellien kanssa eräässä myöhemmässä laitoksessa. Voihan sitä noinkin innostua, ei siinä mitään.
Olen kyllä lukenut koko Hyryn tuotannon, mutta keskityn tässä pohtimaan nyky-maailman menoa Hyryn arkisen elämän kuvauksen taustaa vasten. ’Maantieltä hän lähti’ novelli on erikoislaatuinen kosmologinen matka, joka paljastaa sen, että luonnon-tieteellinen maailmankuva irrottaa meidät välittömästä kokemusmaailmastamme. Maantie on itsestään selvä elämismaailman paikka, mutta kun ajatuksissaan lähtee siitä kiertämään maailmaa, pienenemään tai kasvamaan, päätyy samaan paikkaan. Novellin koko lyhyt teksti löytyy googlaamalla kirjastopalvelujen sivulta. Muu Hyryn kirjallinen tuotanto pysytteleekin tiukasti maanpinnalla ja kertoo siitä, minkä aidosti voimme kokea. Miltä tuntuu kohdata aaltoileva meri tai miltä puolukka maistuu?
Maailman meno on kuitenkin muuttunut ja olemme menettämässä otteemme välittömään kokemusmaailmaan, siunatun tai kirotun, kaikkeen kietoutuvan informaatioteknologian kautta. Haluamme hallita elämäämme paremmin kaiken käytettävissä olevan mitatun tiedon avulla. Sen sijaan, että menisimme rannalle ottamaan vastaan vesipisaroita, jotka tuuli piiskaa ilmaan vaahtopäiden harjalta, tuijotamme kauhistuneina kännykän sääsovelluksen tuulilukemia. Mielikuvituksessa kyllä koemme jotain, mistä olemme kiirollisia, että meidän ei tarvitse sitä oikeasti kokea. Järvelle ei voi tietenkään lähteä katsomatta ensin sääennustetta. Harmittaa vain, että ennusteet eivät aina osu kohdalleen, sää kun on kaoottinen ilmiö. Hallittavuus on illuusio.
Entä sitten tällainen esimerkkitapaus: Vaimo luki verkkosivulta erään lukijan valituksen, että heille tuli niin paljon kesävieraita, että niistä piti tehdä Excell-taulukko. Voin kyllä kuvitella, että tuollainen taulukko voi auttaa esimerkiksi varaamaan riittävästi ja oikeanlaisia ruokatarvikkeita.
Kun Hyryn romaanin päähenkilö paistaa rieskoja uunissa, hän ei muistaakseni käytä lämpömittaria uunin lämmittämisessä sopivaan kuumuuteen. Näin voi tehdä kokemuksen avulla. Kun itse leivon pikkupullia, punnitsen taikinan palat, että saan pullista suunnilleen samankokoisia. Harjaannus ehkä auttaa tekemään sen jokus näppituntumalla. Sähköuunin tietenkin säädän tiettyyn lämpötilaan, jonka olen kuitenkin kokemuksesa oppinut oikeaksi omalle uunille. Ja paistoajan katson pullien väristä. Ehkä on olemassa kännykkäsovellus, joka osaa tulkita tuon värin ja kertoo paistoajan. En halua tietää.
Mittaamisella sinänsä on vanhat perinteet, mutta tietotekniikka auttaa tekemään siitä tosiaikaista. Jopa hieman huvittavaa on pörssisähkön hinnoittelu 15 minuutin jaksoissa. Kannattaa siis katsoa, milloin laittaa pyykkikoneen päälle. Autojen lataukseen on olemassa sovelluksia, jotka valitsevat edulliset latausajat.
Itse asiassa tekniikka on niin läpitunkevasti läsnä kaikessa elämänmenossa, että on vaikea ottaa esille erityisen huomiota herättäviä esimerkkejä. Kun kuitenkin olen havahtunut tähän välittömästä kokemisesta vieraannuttavaan aina läsnä olevaan elämisen ehtojen seuraamiseen, yritän tietoisesti vähentää kännykän tai tabletin orjallista seuraamista. Jos askelmittarin päivittäinen tavoite ei täyty, niin voin silti kokea tehneeni sen mitä pidän riittävänä.