tiistai 25. syyskuuta 2018

Nokian nousu ja tuho Tolstoin mukaan


Napoleon, Ollila ja Siilasmaa

Missä määrin voimme laittaa tapahtumien kulun syyksi yksittäisten henkilöiden tekemät ratkaisut tai jopa heidän persoonallisuutensa ominaispiirteet? Viime viikolla keskustelua, kohua ja jopa tuohtumusta herätti Nokian kenraali Siilasamaan näkemys siitä, että yhtiön matkapuhelinbisneksen romahdus johtui marsalkka Ollilan johtamistyylistä, raivokohtauksista, jotka loivat yhtiöön pelon ilmapiirin, mikä tukahdutti terveen keskustelun. 

Enpä voinut välttää yhdistämästä tätä mediahaloota juuri lukemaani Tolstoin teokseen Sota ja rauha, jossa kirjailija värikkäiden tapahtumakuvausten sekä kriittisen ja analyyttisen pohdinnan keinoin osoittaa, että Napoleonin armeijan voitot marsilla kohti Moskovaa ja sitten armeijan tuhoutuminen pakoretkellä Moskovasta eivät johtuneet Napoleonin nerokkaista ratkaisuista vaan tuhansien ja taas tuhansien pikkutapahtumien yhteisvaikutuksesta. Jo nuo kaksi suurta tapahtumaketjua – ensin voittojen sarja ja sitten tappioputki – osoittaa, että Napoleon ei ollut keskeinen syy. Hän ei ensin ollut nero ja sitten lakkasi olemasta (vaikka 1800-luvun ranskalaiset historioitsijat näkivät myös tuon paon nerokkaiden päätösten ketjuna). 

Aivan samoin on vaikea uskoa, että ensin Nokian nousu johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi ja sitä seurannut romahdus molemmat olivat Ollilan ansiota tai vika. Muuttuiko hänen persoonallisuutensa despoottimaiseksi uuden kilpailutilanteen vuoksi, kun Apple tuli markkinoille iPhonella? Entä johtuiko Applen voittokulku Steve Jobsin persoonallisesta suhtaumisesta alaisiinsa ja kollegoihinsa? Nokiallakin oli keksitty kosketusnäyttö, mutta sitä saatu markkinoille. Miksi kuluttajat valitsivat IOS-järjestelmän ja Androidin? Jälkiviisaana voi sanoa, että joku Nokialla teki väärän valinnan. Mutta mikä ohjasi kuluttajien valintoja? Nokia olisi ehkä ehtinyt jollain lailla mukaan kilpailuun Androidin avulla, mutta piikkipaikka oli jo menetetty. Microsoft-kuvio oli viimeinen niitti.

Tai jos otetaan esimerkiksi Microsoft, niin yhtiön kaupallista menestystä tuskin voi lukea Bill Gatesin nerokkaiden keksintöjen piikkiin, olipa Gates sitten millainen nero hyvänsä.

Siis koko tuo vaahtoaminen pääjohtajien persoonallisuuden merkityksestä tuntuu hassulta paitsi, että heitä kyllä palkitaan miljoonatuloilla, kun mestystä tulee – ja vaikka ei tulisikaan. Media oli onneksi kysynyt Nokian historian kirjoittaneen Häikiön näkemystä, jonka mukaan todellista selitystä matkapuhelinbisneksen kohtalosta ei ole vielä alkuunkaan selvitetty.