Napoleon, Ollila ja Siilasmaa
Missä määrin voimme laittaa tapahtumien kulun syyksi
yksittäisten henkilöiden tekemät ratkaisut tai jopa heidän persoonallisuutensa
ominaispiirteet? Viime viikolla keskustelua, kohua ja jopa tuohtumusta herätti
Nokian kenraali Siilasamaan näkemys siitä, että yhtiön matkapuhelinbisneksen
romahdus johtui marsalkka Ollilan johtamistyylistä, raivokohtauksista, jotka
loivat yhtiöön pelon ilmapiirin, mikä tukahdutti terveen keskustelun.
Enpä voinut välttää yhdistämästä tätä mediahaloota juuri lukemaani
Tolstoin teokseen Sota ja rauha, jossa kirjailija värikkäiden tapahtumakuvausten
sekä kriittisen ja analyyttisen pohdinnan keinoin osoittaa, että Napoleonin armeijan
voitot marsilla kohti Moskovaa ja sitten armeijan tuhoutuminen pakoretkellä
Moskovasta eivät johtuneet Napoleonin nerokkaista ratkaisuista vaan tuhansien
ja taas tuhansien pikkutapahtumien yhteisvaikutuksesta. Jo nuo kaksi suurta
tapahtumaketjua – ensin voittojen sarja ja sitten tappioputki – osoittaa, että
Napoleon ei ollut keskeinen syy. Hän ei ensin ollut nero ja sitten lakkasi
olemasta (vaikka 1800-luvun ranskalaiset historioitsijat näkivät myös tuon paon
nerokkaiden päätösten ketjuna).
Aivan samoin on vaikea uskoa, että ensin Nokian nousu
johtavaksi matkapuhelinvalmistajaksi ja sitä seurannut romahdus molemmat olivat
Ollilan ansiota tai vika. Muuttuiko hänen persoonallisuutensa despoottimaiseksi
uuden kilpailutilanteen vuoksi, kun Apple tuli markkinoille iPhonella? Entä
johtuiko Applen voittokulku Steve Jobsin persoonallisesta suhtaumisesta
alaisiinsa ja kollegoihinsa? Nokiallakin oli keksitty kosketusnäyttö, mutta
sitä saatu markkinoille. Miksi kuluttajat valitsivat IOS-järjestelmän ja
Androidin? Jälkiviisaana voi sanoa, että joku Nokialla teki väärän valinnan.
Mutta mikä ohjasi kuluttajien valintoja? Nokia olisi ehkä ehtinyt jollain
lailla mukaan kilpailuun Androidin avulla, mutta piikkipaikka oli jo menetetty.
Microsoft-kuvio oli viimeinen niitti.
Tai jos otetaan esimerkiksi Microsoft, niin yhtiön kaupallista
menestystä tuskin voi lukea Bill Gatesin nerokkaiden keksintöjen piikkiin,
olipa Gates sitten millainen nero hyvänsä.
Siis koko tuo vaahtoaminen pääjohtajien persoonallisuuden
merkityksestä tuntuu hassulta paitsi, että heitä kyllä palkitaan miljoonatuloilla,
kun mestystä tulee – ja vaikka ei tulisikaan. Media oli onneksi kysynyt Nokian historian kirjoittaneen
Häikiön näkemystä, jonka mukaan todellista selitystä matkapuhelinbisneksen
kohtalosta ei ole vielä alkuunkaan selvitetty.
