Tilannekuva

Turvallisuus ja Covid-19

Mielestäni Suomen hallitus on hoitanut koronakriisiä ihan hyvin, kun vertaa sitå kansainvälisesti, mutta pari tilanteenhallinnan epävarmuutta heijastavaa seikkaa paljastaa vakavan puutteen maamme turvallisuudesta vastaavien päättäjien toiminnan ja itse asiassa riskeihin varautumisen ja turvallisuuspolitiikan kohdalla pitemmällä aikajänteellä kuin yhdellä hallituskaudella. Suomalaisten yritysten ja julkishallinnon eliittiä on koulutettu kymmenissä ellei peräti sadoissa maanpuolustus-seminaareissa. En tietenkään kuulu tähän etuoikettujen joukkoon enkä tunne seminaarien sisältöä, mutta nykyinen kriisi kyllä paljastaa, että pandemiat eivät kuulu keskeisiin uhkakuviin. Seminaareissa lienee leikitty sotaleikkejä itärajan takaa juuri kohta tulevaa hyökkäystä vastaan ja on ehkä pohdittu terrorismin uhkakuvia.

Pandemian unohtuminen näkyy ainakin kahdessa asiassa: kotiin palaavien lentomatkustajien ohjeistamisen ja ohjaamisen virheissä sekä presidentin adhoc aloiteessa ´johtonyrkin´ tarpeesta. Ensimmäisen seikan puutteet päämisteri on myöntänyt, mutta on kohtuutonta sälyttää syy kokonaan hallituksen niskaan, kun hapuilu tässä asiassa vain osoittaa sen, että näinkään ilmeiseen riskitekijään ei ollut valmista varautumissuunnitelmaa. Toinen seikka kertoo sen, että pandemiaa varten ei ole olemassa terveydenhuollon, pelastuslaitoksen ja sisäisen turvallisuuden asiantuntijoista koottavaa elintä, joka toimisi alusta alkaen hallituksen tukena. Presidentin huolen voi ymmärtää, mutta myös hallituksen näkemyksen, joka perustuu valtiosääntöön. Päätösvaltaa ei voi siirtää eduskunnan ja sen luottamusta nauttivan hallituksen ulkopuolelle. Sotilasjunttaa tässäkään hässäkässä ei tarvita.

Onko tässä sitten kysymys turvallisuuspolitiikasta? Jos kansalaisten henkeä, liikkumisvapautta tai maan talouden tilannetta uhkaavat asiat eivät kuulu turvallisuusajattelun piiriin, niin mitä siihen kuuluu? Turvallisuusstrategiassa tulisi olla valmiussuunnitelmat juuri tällaisiin uhkiin varautumista varten niin, että kulloisenkin hallituksen ei tarvitse alkaa säveltää niitä tilanteen mukaan. Kaikkea ei voi ennakoida, mutta johtamisen tukeminen ja lentomatkustajien kulkemisen ohjaaminen ovat sellaisia asioita, jotka olisi voinut nähdä ennakolta. Mutta turvallisuutta on ajateltu vain sotilaallisten (kuviteltujen) uhkien ja sisäisen järjestyksen näkökulmista. Tarvitaan sata hävittäjää ja olemme turvassa.