Tunteet ja hysteria ohjaavat päättäjiä
Kokoan tähän realistisempaa näkemystä valtamedian ja Suomenkin päättäjien ylläpitämän tilannekuvan ja toimenpiteiden vastapainoksi. Meneillään on sotilaallisten toimien lisäksi massiivinen propagandakampanja, jota tuetaan sulkemalla Venäjän näkökohtia esille tuovia kanavia.
Ns yleisen mielipiteen (valtamedian ylläpitämä näkemys) lähtökohta on olla tietämättä mitään akuutin konfliktin taustasta ja sijoittaa sodan alku Venäjän joukkojen mukaan tuloon juuri 24.2. Tältä pohjalta mikään analyyttinen näkemys ei tietenkään ole mahdollinen, vaan sen korvaa tunnepohjainen, sinänsä luonnollinen 'hyökkäyksen' tuomitseminen: toisen maan kimppuun ei vaan saa hyökätä. Jos tarinan alku on tämä, tapahtumaa ei voi mitenkään ymmärtää, Putin on vaan lopullisesti seonnut. Tätä lähtökohtaa tosin läntinen media on pohjustanut yli kymmenen vuotta, eli Putinin demonisointia. Venäjän toimien yksikantainen tuomitseminen on suunnilleen yhtä järkevää kuin jos huutaisi veneen kannelta järveä kohti luisuvan puhelimen perään "älä putoa!".
Jos kuitenkin yrittää ymmärtää Venäjän toimintaa, pitää katsoa ainakin parinkymmenen vuoden taakse ja lähihistoriassa ainakin vuoteen 2014. Oikeastaan pitäisi katsoa paljon kauemmas ja lienee mahdotonta kiinnittää tiettyä alkupistettä historian tapahtumaketjulle. Seuraavat otteet vievät kuitenkin muutaman vuoden taakse.
Jeffrey Sachs kommentoi tilannetta Alaskan tapaamisen jälkeen:
https://youtu.be/-wywU0uWq8E?si=0hmY5dwNK6IJnqsv
Tärkeä: Jeffrey Sachsin puhe eurooppalaisille:
https://www.youtube.com/watch?v=_RNE3X41IvM
Missä ollaan ja miten tähän tultiin :
https://www.19fortyfive.com/2025/02/could-ukraine-have-avoided-war-with-russia/
Laitetaan tähän alkuun tuore Mauno Saaren kolumni siitä, miten tämä oikein meni:
https://naapuriseura.fi/historian-kallein-kampanja/
Tucker Carlson haastattelee Jeffrey Sachsia (tekstitys suomeksi):
Ruotsalaisella Global Politics sivustolla yhteenveto Maidanin vallankaappauksesta:
https://www.globalpolitics.se/dags-att-erkanna-statskuppen-i-kiev-efter-fem-ar/
Mitä länsi-media jättää kertomatta
https://youtu.be/FNShEV_7d3o?si=kTwfB2bjmgC10-xV
Chas Freemanin tilanneanalyysi
https://original.antiwar.com/?p=2012352111
Miten USA loi Putinin (0):
Venäjän ja NATOn vastakkainasettelin kehittyminen ( Mearsheimer):
Tässä kooste ennustuksista jo vuosien takaa (1):
Tässä RAND Corporation raportin analysointia USan tavoitteista (New Atlas):
Tässä linkki erään tapahtumia tiiviisti seuraavan vloggaajan puheenvuoroon 3.3. (2):
Tässä taustaa Ukrainan natsien vaikutusvallasta (3):
Samasta aiheesta Time lehden raportti (3b):
perimmäinen tarkoitus NATOn laajentumiselle ei ole Euroopan puolustaminen vaan Venäjän ärsyttäminen, kuten Biden totesi 1997 (4):
ja Venäjän piirittäminen (4b):
Erinomainen yhteenveto sodan syistä (4b):
Lavrovin selvää puhetta (4c):
Ja milloin sota alkoi (5):
Miksi sota jatkuu ja miten se päättyy (6):
Kenen on vastuu? (7):
Miten tarina kerrotaan (8):
Propagandamylly pyörittää tarinaa (9):
Imperialismi ja informaatiosota, New York Times'n rooli (10):
Miten USA toimii, esim. Syyria (11):
Kontekstia (12):
Erinomaista tilanneanalyysiä elokuun lopulla (21.8) :
Tässä linkki Putinin puheseen ja Q/A osuuteen (englanniksi) Valdai-klubin seminaarissa 2022:
http://en.kremlin.ru/events/president/news/69695
Suosittelen kaikille Putin -teoreetikoille.
RAND-analyysia, sodan jatkumisen seuraukset (New Atlas):
Mitä tapahtui NordStream putkille:
https://seymourhersh.substack.com/p/how-america-took-out-the-nord-stream?utm_campaign=post
Miten rauhansuunnitelma maaliskuussa 2022 tuhottiin:
https://youtu.be/D1ArmHK20ic?si=QF3VcaDbt7rGBZ_W
Suomessakin on näkemystä:
Ja tähän tulee omaa yhteenvetoani...
Tämä propagandakampanja on jatkoa kaikenkattavalle informaatiosodalle, jonka USA:n ja UK:n tiedusteluorganisaatiot sekä eritysesti Atlantic Council käynnistivät sen jälkeen, kun Venäjä ei pudonnutkaan lännen syliin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen - vaikka niin näytti käyvän Jeltsinin kaudella. Tämä on tietysti vahva väite, mutta todistusaineistoa riittää - Suomen osalta ei tarvitse kuin palauttaa mieliin Hesarin ja YLEn Venäjää koskevan uutisoinnin linja parin vuosikymmenen ajalta koskien juuri Venäjän turvallisuuspolitiikkaa. Informaatiosota on yksi osa monitahoista kampanjaa Venäjän romahduttamiseksi, jolla ei ole mitään muuta tekemistä Ukrainan nykytilanteen kanssa kuin että USA on saanut EUn niin totaalisesti ohjelmansa taakse. Tämä ei ole minun keksintöni, vaan Rand Corporation konsulttien dokumentoitu ohjelma, katso yllä linkki 12.
Tarkoitus on ollut antaa kuva, että Venäjää johtaa hullu diktaattori, joka suunnittelee koko Euroopan valloitusta. Siksi kaikkien on liityttävä NATOon ja siis USAn aseteollisuuden asiakkaiksi. Kolmekymmentä vuotta sitten annettujen lupausten vastaisesti NATO on laajentunut Venäjän rajalle ja kun Ukrainalle oltiin avaamassa ovea, Venäjä totesi, että siinä kohtaa ylitetään "punainen linja". Se mahdollistaisi ydinohjusten tuomisen kymmenen minuutin päähän Moskovasta.
EUn johtajat ovat avoimesti todenneet, että tavoitteena on Venäjän nykyisten vallanpitäjien syrjäyttäminen. Miten USA ja NATO sitten ovat syrjäyttäneet hallituksia? Saddam Husseinia jahdattiin valtavan sotakoneiston avulla ja tekaistulla verukkeella joukkotuhoaseista. Afganistaniin perustettiin nukkehallitus, joka kaatui noin viikossa sen jälkeen, kun USA veti joukkonsa. Gaddafi tapettiin ilmahyökkäyksillä. Sanktiot ja taloudellinen eristäminen on ollut Kuubalaisten arkea 60 vuotta. Venezuela, Iran, Kiina jne ovat USAn boikottilistalla. Sanktiot ovat tärkeä osa Venäjän vastaista kampanjaa ja ne olisi toteutettu joka tapauksessa (12). Ja Ukrainassa USA tuki natsien johtamaa Maidanin torivallankaapausta. (Yllä linkki 3) Kaikki tämä vaikuttaminen myydään demokratian brändillä, hyvän asian puolesta. Tulee mielee jesuiiitat.
USA yrittää pelastaa oman hegemoniansa, yksinapaisen maailmanjärjestyksen, joka mahdollistaa amerikkalaisen pääoman hallinnan kaikilla maailman kolkilla. Tämän aika on mennyt kuitenkin ohi, Kiina on taloudellisesti jo liian iso toimija. Demokratian puolustamisen kasvomaski ei petä ketään, joka katsoo maailman tapahtumia realistisesti. Venezuelan kohtelu on hyvä esimerkki. Demokraattisesti valittu johto on yritetty syrjäyttää monin keinoin taloudellisen eristämisen lisäksi, kuten julistamalla presidentiksi tyyppi joka on itse ottanut sellaisen roolin ja erilaisin sabotaasiyrityksin. Yksinapainen maailmanjärjestys tarkoittaisi juuri sitä, että kansat eivät saa valita omaa tietään, jos tuo tie ei vie amerikkalaisen pääoman osoittamaan suuntaan. USA on tietenkin ollut erityisen kiinnostunut Venezuelasta sen mittavien öljyvarantojen vuoksi. Nyt kun USA laittoi Venäjän öljyn boikottiin, se yritti kerjätä Venezuelan öljyä haluamatta kuitenkaan tunnustaa maan valittua johtoa sen laillisiksi edustajiksi. Käänteinen esimerkki on Saudi Arabia, joka on mahdollisiimman kaukana demokratiasta mutta on uskollinen USAn kumppani. Sen polittiista järjestelmää USA ei halua vaihtaa. Venäjän hallitsevan puolueen ja erityisesti Putinin syrjäyttäminen on USAn keskeinen tavoite, jossa Ukraina on vain USAn työkalu. Ja Yhdysvallat itse demokratian esikuvana on iso vitsi. Jos demokratia tarkoittaa tuota Yhdysvaltain poliittista järjestelmää, niin sellaisten tyyppien kuin Trump ja Biden nousu presidentiksi herättää kysymyksen, kuinka toimiva hallintomalli se on.
Viime vuosisadan tapahtumien valossa ei ole ihme, että Venäjä koskee turvallisuutensa, jopa olemassaolonsa uhatuksi. Kun Venäjä ilmoitti, että ei se tule sallimaan tuon punaisen linjan ylittämistä, sitä ei otettu tosissaan. Lännessä ajateltiin, että Venäjällä ei ole kanttia pitää kiinni kannastaan ja se voidaan nöyryyttää ja laittaa polvilleen. Venäjällä ei olekaan eväitä vastata lännen informaatiosotaan samanlaisilla aseilla. Sillä alueella he ovat aika avuttomia, mutta, hassua kyllä, länsi syyttää Venäjää informaatiovaikuttamisesta. USAn 'russiagate' osoittautui täysin demokraattisen puolueen aikaansaamaksi kuplaksi, eikä Hunter Bidenin läppärikään ollut Venäjän salajuoni. Suomalaiset "asiantuntijat" (UPI) ennakoivat Suomen viime presidentin vaalien edellä, että Venäjä yrittää vaikuttaa vaaleihin. Vaalien jälkeen todettiin, että pahimmat pelot eivät toteutuneet. Minä en nähnyt mitään vaikuttamista, mutta joku voi pitää tätäkin tekstiä Venäjän vaikuttamisyrityksenä. Vainoharha on vaikea tauti. Suomen ja Euroopan turvallisuuden kannalta tärkeintä olisi pitää valtiotasolla yllä asialliset suhteet. Kansalaisten kanssakäymisen edistäminen tukisi parhaiten aatemaailmojen yhdentymistä. Nyt käyttöön otetut sanktiot toimivat juuri päinvastoin. Esimerkiksi Gergiev sai kenkää Münchenin Filhamonian johtajan paikalta. Tämä on aivan naurettavaa. Täkäläinen yliopisto lopetti yhteistyön Venäjän kanssa.
Venäjän on yrittänyt seitsemän vuottaa saada toteutettua Minskin sopimuksen, jossa Donbassin alueelle sovittiin laaja autonomia ja piti turvata aselepo. Sota on jatkunut ja siitä ovat kärsineet etupäässä alueen venäjänkieliset asukkaat. Läntinen media ei ole sanonut tästä mitään. Eikä tuo sota ilmeisesti ole ollut Venäjänkään ajatuksissa päällimmäinen huoli vaan juuri NATOn laajentumisen estäminen Ukrainaan. Venäjä on kyllä todennut, että Suomen ja Ruotsin NATO-jäsenyys on maiden itse päätettävissä, mutta silläkin ratkaisulla on seurauksia maiden suhteisiin. En tiedä, oliko sopimuksessa mainintaa Ukrainan neutraliteetista?? Katso 4b, linkki yllä
Tätä taustaa vasten tulisi tarkastella viime kuukausien ja päivien tapahtumien kulkua.Yllä olevan linkin (2) takana olevassa vlogissa on tärkeä tulkinta-avain Venäjän toimiin: diplomaattiset ja sotilaalliset toimenpiteet tapahtuvat rinnakkain kohti samaa päämäärää. Venäjä oli ilmaissut päämääränsä selvästi: Ukrainan neutraliteetti ja Donbassin alueiden autonominen asema. Tilanne alkoi kärjistyä syksyllä '21, kun Ukrainan rajan taakse alkoi ilmestyä Venäjän joukkoja, arviot n. 100 000. Samaan aikaan tiivistyi myös diplomaattinen toiminta, jossa erityisesti Ranskan Macron ja Saksan Scholz olivat aktiivisia. Luulisin, että Venäjä on heille ilmoittanut tavoitteensa ja se ei niistä peräänny. Vastapuoli lienee todennut, että Ukrainalta ei suljeta pääsyä NATOon. NATOon ei kuitenkaan pääse vain ilmoittautumalla halukkaaksi, vaan organisaatio hyväksyy jäsenet. Jankkaus ilmeisesti jatkui kuukausitolkulla ja samaan aikaa länsi toimitti Ukrainalle lisää aseistusta sekä Venäjä vahvisti omia joukkojaan. Siis jo tässä vaiheessa diplomatia ja sotilaalliset toimet tapahtuivat rinnakkain. Nyt on paljastunut, että yksityisesti Scholtz sanoi Zelenskylle, että Ukraina ei voi liittyä Natoon.
Venäjä veti sitten johtopäätöksen, että keskusteluilla asiaa ei saada ratkaistua. Biden väitti, että Venäjä oli tehnyt tuon päätöksen aikaa sitten, mutta sehän vain tarkoittaa, että USA oli itse päättänyt olla perääntymättä NATOn laajentamisesta ja ehkä toivoi, että voisi pelottaa Venäjän perääntymään kannastaan. Tällöin USA olisi kerännyt pisteet Venäjän nöyryyttämisestä. Kuten yllä olevan vlogin (1) lainatuista videopätkistä käy ilmi, konflikti oli enustettavissa jo vuosia sitten. Venäjä ei ollut enää peloteltavissa sanktioilla. Sota olisi voitu välttää, jos NATO-maat ja EU olisivat tunnustaneet Venäjän näkemyksen oikeutuksen. Sanktiot ja Bidenin puheet ovat kuitenkin tehneet selväksi USAn ja EUn perimmäisen tavoitteen: Venäjän johdon vaihtamisen yrityksellä romahduttaa sen talous. Ukraina on tässä vain välikappale. Lännen taloudelliset pakotteet ovat osoittautuneet täysin epäonnistuneiksi ja ovat ajaneet läntiset taloudet taantumaan.
Sotilaallisten toimien käynnistyminen yllätti ehkä laajuudellan (eikä vain ehkä, sillä minäkin ensin yllätyin). Venäjä ei vyöryttänyt joukkojaan vain Donbassin alueelle, vaan teki ohjusiskuja Ukrainan ilmapuolusta ja muita sotilaskohteita vastaan. Jälkeenpäin ajatellen näin täytyi tapahtua. Nyt toimi sodan logiikka: Ukrainalle ei voinut jättää iskukyisiä ilmavoimia, koska se olisi merkinnyt mittavia tappioita Donetskin, Luganskin ja Venäjän joukoille kuin myös tietenkin Ukrainalle, kun Venäjän olisi pitänyt ottaa käyttöön raskas ilmapuolustus. Venäjän tavoite on nyt myös Ukrainan 'demilitarisointi', mikä tarkoittaa sen armeijan iskukyvyn eliminointia ja natsien syrjäyttämistä. Muutoin sota pitkittyisi ja Venäjän joutuisi laajentamaan sotatoimet paljon mittavimpina ja Ukrainaa kohtaisi vielä laajempi tuho.
Nyt Venäjän ja Ukrainan välille syntynyt neuvotteluyhteys on jäissä ja Venäjän ja länsivaltojen keskusteluista tulee tietoon vain julkiset syytökset suuntaan ja toiseen. Diplomatia ja sota käyvät käsi kädessä. Miten Länsi on muutoin tapahtumien kulkuun reagoinut? Tietenkin on julistettu mittavat sanktiot ja Venäjän taloudellinen ja kulttuurinen eristäminen. Taloussota ei mennyt lännen suunnitelmien mukaan. Aseapua on lähetetty, mutta jäävätkö nuo aseet matkalle? Länsi on kuitenkin jättäynyt itse sodan ulkopuolelle ja kieltäynyt lähettämästä hävittäjiään taisteluihin. Aseavulla sotaa yritetään pitkittää, Ukrainan tuhoksi.
Täytyy kyllä todeta, että esimerkiksi Suomen hallituksen toimet ovat aivan lapsellisia: lähettää nyt parituhatta rynnäkkökivääriä ukrainalaiselle. Sehän tarkoittaa pahimmillaan paria tuhatta turhaa uutta uhria, sillä sodan lopputuloksesta ei voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin, että Ukrainan täytyy myöntyä Venäjän ehtoihin. Sodan pitkittäminen näillä avustustoimilla on hyvää tarkoittavien hölmöjen touhua. Säälittävää. Tunteilla pelataan ja järki unohtuu. Johdossa on Suomen kansallis-soliaalidemokraattinen puolue vai pitäisikö sanoa sosiaalirepublikaaninen puolue.
Voi tietenkin sanoa, että Venäjän toimet eivät ole oikeutettuja, mutta suuravallat eivät kysy toimiensa oikeutusta vastapuolelta. USA yritti saada oikeutuksen Irakin sotaan YK:sta, mutta se oli poliittista teatteria. Irak ei ollut Yhdysvalloille mikään uhka. Voi myös kysyä, oliko Venäjän ratkaisu järkevä sen omalta kannalta. Vaihtoehtoina olivat sotilasstrateginen eristäminen ja taloudellinen eristäminen. Kiinan vaikutusvallan vuoksi tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei näytä niin kohtalokkaalta. Aika näyttää. Valitettavasti ei voi toteuttaa yhtä aikaa vaihtoehtoista historiankulkua ja katsoa, kumpi ratkaisu oli parempi. Monet asiantuntijat arvioivat, että tämä kriisi johtaa uudenlaiseen maailmanjärjestykseen, jossa USA on lopullisesti menettänyt hegemonisen asemansa. Suomenkin kannattaisi miettiä, onko järkevää liittoutua auringonlaskun maan kanssa.
Jossain yksityiskohdissa tilanteesta voisi vetää yhtymäkohtia Suomen talvisotaan, kun suomalaisten diplomaattiset taidot pettivät ja ajauduttiin sotaan. Nyt muistellaan sankarillisen kansan taistelua, missä tietenkin on oma totuutensa, mutta neuvotteluratkaisulla meillä olisi vielä Viipuri, Karjalan metsät eikä kymmeniä tuhansia sankarihautoja. Ratkaisujen seurauksia ei ajatella, kun päätöksiä tehdään tunteella ja hienoihin periaatteisiin uskoen. Siinäkin tarinan alku Suomen julkisessa keskustelussa sijoitetaan Neivostoliiton hyökkäykseen, vaikka syyt löytyvät Suomen itsenäisyysajan historiasta. Tähän ei tässä voi tarkemmin mennä.
Toivotaan, että Ukrainassa päästään pian neuvetteluratkaisuun ja säästetään henkiä. Tämä toive on haihtumassa savuna ilmaan, kun Yhdysvallat, UK ja EU yrittävät pitkittää sotaa ja ihmisten mielialaa ollaan kääntämässä suosiolliseksi sodan laajentamiselle yli aseavun aina aktiiviseen osallistumiseen. Länsi ajattelee, että sota käytäisiin silloin edelleen Ukrainan alueella, ja Ukraina saa tuhoutua raunioiksi. Mutta on hyvin todennäköistä, sota leviää Ukrainan ulkopuolelle, ehkä ensin Mustallemerelle mutta sitten joku lähettää Natokoneen naapurimaasta ja Venäjä iskee lentokenttää ohjuksella pudotettuaan ensin sen koneen. Maailmansodan uhka on todellinen. Länsi leijuu "vapauden" huumassa Ukrainan natsien lietsomana. Hullua!
-----
Kulttuuri- ja urheilumielenilmaukset saavat yhä ihmeellisempiä muotoja. Cardiffin orkesteri perui konsertin, jonka ohjelmisto koostui Tšaikovskin teoksista. Itse olen huvitellut ajatuksella, että NATO-maat eivät pelkää ydinsotaa, koska sehän tuhoaa vain sivistyksen. No, tuohon he eivät edes tarvitse atomipommia.
Päivittäiseen seurantaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti