Finanssioligarkkien viitoittama leniniläinen kiertotie sosialismiin
Kuten Thomas Piketty osoitti kirjassaan Pääoma 2000-luvulla, pääoman sijoitusten tuotto eli voitto kasvaa nyt nopeammin kuin tuottavuus, ja työntekijöiden suhteellinen osuus kasvusta pienenee. Siis varallisuus ja se mitä, kukin omistaa kertyy sijoitusyhtiöiden ja niiden osakkeiden omistajien haltuun. Tuloerot tasoittuivat voimakkaasti toisen maailmansodan aikaan ja pysyivät kohtuullisella tasolla aina 1980-luvun puoliväliin asti. Silloin ne ampaisivat nopeaan kasvuun erityisesti Yhdysvalloissa sekä selvästi myös Britanniassa ja Kanadassa. Manner-Euroopassa (Ranska, Saksa ja Ruotsi esimerkkeinä) tuloerot pysyivät maltillisina vielä 2000-luvun alkuun saakka (Piketty, s. 285, 286). Voimakkaimmin kasvoi ylimmän promillen osuus, erityisesti Yhdysvalloissa (s. 288).
Miksi muutos eriarvoistavaan suuntaan ajoittui juuri 1980-luvun puoleen väliin? Selitys löytyy Yhdysvalloissa, ja pian myös Britanniassa, vallalle päässeestä uusliberaalista talouspolitiikasta ja lainsäädännöstä, jota pääomapiirit käyttivät hyväkseen oman varallisuutensa kasvattamiseksi ja hyvinvointiyhteiskunnan alasajamiseksi. Ne ovat saman ohjelman toisiaan vahvistavat puolet. Valtioiden talouspolitiikan muutoksen keulahahmoina olivat Ronald Reagan ja Margaret Thatcher, mutta talousohjelman kehittäjinä olivat kohta toisen maailmansodan jälkeen perustetun Mont Pelier Seuran ydinhenkilöt, itävaltalaiset Friedrich A. Hayek, Ludwig von Mises, sekä Yhdysvalloissa Chicagon koulunnan taloustieteilijät Frank Knight, Milton Freedman ja James Buchanan. Näistä Buchanin vaikutus poliittiseen suunnanmuutokseen lienee suurin (Nancy MacLean, Democracy in Chains). Hayek julisti, että valtion ylläpidettäviä toimintoja ovat vain armeija ja poliisi.
Buchananin opin ydin on yhteiskunnan poliittisen päätöksenteon karsiminen minimiin niin taloudessa kuin koulutuksessakin. Hänen keskeinen väitteensä oli, että demokraattisesti valittujen elinten päätökset ovat aina lehmänkauppoja, joita tehdään päättäjien tukijoukkojen eduksi. Tällä opilla hän sai taloustieteen ’Nobel’ palkinnon. Buchanan vaikutti Yhdysvaltojen eri yliopistoissa edistääkseent tätä ajatusmallia. Ohjelma sai tuulta purjeisiinsa 1970 -luvulla, kun miljardööri Charles Koch löysi nämä teoriat omien ajatustensa tueksi. Hän alkoi rahoittaa muutamaa ajatushautomoa, jotka perustettiin käännyttämään ihmisiä julkisten palvelujen yksityistämisen taakse. Rahoituksen ehtona oli ”ei kompromisseja”. Vuonna 1974 Koch perusti säätiön, jonka seminaarit olivat alkusoittoa organisoiduille ajatushautomoille. Koch halusi koota ja kouluttaa kyvykkäitä vaikuttajia tavoitteidensa edistäjiksi. Ja nyt löytyy myös selitys otsikon ’leniniläiselle’ ajattelulle. Otsikko ei kumpua mistään tieteellisen sosialimin parodiasta tyyliin ’ortotopologia’. Tietenkään oligarkkien tavoitteena ei ollut sosialismi vaan sen vastakohta, rahanvallan rajaton markkinatalous.
Murray Rothbard oli ensimmäisiä älymystön edustajia, joita Koch rahoillaan tuki. Rothbard oli kasvanut New Yorkin kommunistiyhteisössä, mutta ei hän sieltä tuonut mukanaan sosialismia vaan leniniläisen ajatuksen etujoukkojen keskeisestä roolista vallankumouksessa. Hän selitti Kochille, että tarvitaan libertaarisen vallankumouksen kaadereita. Vallankumous kohdistui vallalla olevien konservatiivisen ja tasa-arvoa ajavan liberaalin eliitin syrjäyttämiseen. Ajatushautomoista tuli uusliberalismin kaadeita, etujoukko, johon valittiin johdonmukaisesti ideologiaa tukevia kyvykkäitä vaikuttajia. Kaaderien kouluttamisen johtoon valittiin Edward Crane III, joka oli ollut jo 60-luvulla Barry Goldwaterin tukijoukoissa. Koulutusorganisaation nimeksi tuli Cato Institute. Samaan rintamaan liittyi myös Kochin tukema the Reason Foundation, jonka johdossa oli Robert W. Poole Jr. Sen päähuomio oli julkisten palvelujen yksityistämisessä. (MacLean, luku 4)
Koch sai rinnalleen muita miljardöörejä käännytystyön tukijoiksi. Ajatushautomoita syntyi erilaisten tavoitteiden ympärille, mm. sellaisia, joka kaivoivat maata ilmastonmuutoksesta kertovien tutkimusten alta. Itselle on tullut mieleen, mistä ovat peräisin ajatusmallit, joiden mukaan sukupuoli ei olisi biologinen vaan sosiaalinen ilmiö. Tämä on yksi ns. identiteettipolitiikan kulmakivi, joka vie huomion pois taloudellisesta eriarvoisuudesta.
Entä miten tuon ohjelman polku, joka näyttää johtavan pois sosialismista, voikin kääntyä kohti sosialismia? Kun finanssioligarkkien tavoitteena on koota kaikki maailman taloudelliset resurssit sijoitusyhtiöiden hallintaan, niin ihmisten suuri enemmistö ei enää omista mitään, millä olisi heille arvoa tuottavaa merkitystä. ”Älä omista ja ole onnellinen”. Tämä kehitys on meneillään, kuten alun viittaus Pikettyn selvityksiin osoittaa. Jos sitten kuitenkin muodollisesta demokratiasta on enää mitään jäljellä, tuo suuri enemmistö voikin todeta, tuotantovälineiden omistus olisi saatava yhteiskunnan valvontaan ja kertyvillä voitoilla voisi kustantaa ihmisten tarvitsemat terveydenhoidon, koulutuksen palvelut, infrastruktuurin ja niin edelleen. Ja tuo enemmistö olisi omalta osaltaan valmis tähän vallankumoukseen, koska he eivät itse enää menettäisi mitään. Päin vastoin he saisivat jälleen omistusoikeuden käyttämiinsä autoihin, tietokoneohjelmiiin jne, joita ne nyt käyttävät maksamalla jatkuvasti kuukausimaksuja. Näin oligarkkien omaisuuden haaliminen kääntyy heitä itseään vastaan. Se pohjustaa sosialistista vallankumousta.
Vallankumous voisi olla demokraattinen, mutta varmaankin oligarkkit ovat jo ennakoineet tämän mahdollisuuden ja vahvistavat omaisuuden suojaa lainsäädännöllä sekä ylläpitämällään väkivaltakoneistolla. On kyllä huomattu, miten Yhdysvaltoihin on lennätettu joukoittain armeijaikäisiä miehiä, joita on sijoitettu esilaisiin koulutuskeskuksiin, kun muutoin maahanmuuttajia ajetaan maasta pois? Siis muutos ei välttämättä ole rauhallinen ja kivuton. Esteenä tai ainakin hidasteena on myös se, että kansanjoukot tuuditetaan viihteellä (urheilu, elokuvat) tyytyväisiksi, ja makeasta elämästä he saavat nauttia katselemalla ökyrikakkaiden ajanviettoa huvijahdeilla.
Tämä ei ole ennuste vaan yksi skenaario. Oma aikani voi olla sen verran rajallinen, että en pääse näkemään loppunäytöstä, mutta nuoremmat voivat alkaa varautua ja varastoida popcorneja.
