Vastakkainasettelu vie pohjan turvallisuudelta
Poliittiset päättäjät ovat kenraalien edessä kuvaannollisesti ja kirjaimellisesti aseettomia. Sotilaat ovat ”asiantuntijoina” saaneet määritellä turvallisuuskäsitteen ja tietäähän sen, mitä siitä suunnasta saadaan. Kymmenen vuotta sitten laaditussa turvallisuusselonteossa ei diplomatialla ole mitään sijaa. Kaikki perustetaan sotilaalliseen voimaan. Se käy kalliiksi, kun pitää asevarustelukilvassa ostaa aina uusia ja ”parempia” aseita, eikä mikään koskaan riitä.
Lähtökohta on vastakkainasettelu (confrontation), jonka Britannian eläkkeelle jäänyt kommodori Steve Jermy on hyvin nostanut esille Substack-kirjoituksissaan. Jos lähtökohta olisi yhteistyö, niin asevarustelua ei tarvittaisi ja kaikki osapuolet hyötyisivät kaupankäynnistä, johon kukin maa toisi omien vahvuusalojensa tuotteet, esimerkiksi kuten oli ennen, kun Länsi-Eurooppa osti Venäjältä halpaa energiaa. Se vahvistaisi, ja vahvisti, turvallisuutta paremmin kuin aseet, jotka viime kädessä heikentävät sitä.
Ajatusmalli pitäisi vaihtaa. Onnistuuko se vaihtamatta päättäjiä? Ei siltä näytä.
Tässä linkki harvinaisen selväpäisen brittisotilaan haastatteluun:
Jokaisen pitäisi lukea tuo, erityisesti Alexander Stubbin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti