lauantai 26. maaliskuuta 2016

Teknologia



Teknologia ja innovaatiot

Teknologia on keskeinen elämismaailmaamme määrittävä ja muokkaava elementti. Itse asiassa se on ihmisen evoluution tärkeimpiä tekijöitä, kun tekniikan kehitys nivoutuu luonnon haltuunoton välineiden, siis työkalujen kehitykseen. Homo faber on osa ihmisen perusolemusta. Teknologiaan voisi laajasti lukea kuuluvan kaikenlaiset ihmisen omien kykyjä laajentavat keksinnöt, vaikka totutun ajattelutavan mukaan teknisinä apuvälineinä pidetään objekteja, joita ihminen on tehnyt luonnon tarjoamista materiaa­leista. Tässä ei ole tarpeen takertua ”täsmälliseen” määrittelyyn, vaan tarkastelu kattaa yleensä sellaisia olioita, joita käytämme jonkin tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisia ovat yhtä hyvin työkalut, laitteet ja liikenne­välineet kuin lannoitteet, tuotantoeläimet tai amfiteatteri. Rajanveto vaikkapa käyttämiimme vaatteisiin on epäselvä, kun puhutaan teknisistä alusasuista, mutta ovathan perinteiset tekstiilitkin innovaatioita. Joku nekin on keksinyt. Teknologia on tunkeutunut kaikille elämismaailmamme alueille, jopa aivan iholle ja ihon allekin. Nykypäivänä teknologia on leimallisesti soveltavaa tutkimusta. 

Teknologian suhdetta maailmankuvaan määrittää yhtäältä se, miten ratkaisevasti se muokkaa ajatte­luamme kohti instrumen­taalisen rationaalisuuden periaatetta: kaikella mitä teemme, pitää olla välinearvo jonkin muun saavutta­miseksi. Erityisesti tekniikka on markkinatalouden tuotantovoima, eli sen tarkoitus on tehostaa tuotantoa ja tuoda omistajalleen voittoa. Tuotteiden käyttäjien eli kuluttajien kannalta teknisten keksintöjen tulisi helpottaa tai rikastaa elämää, ja sellaisenaan niitä voidaan käyttää statussymboleina. Markkinoiden kannalta tämä on kolikon toinen puoli, joka määrää kysynnän. 

Toisaalta tekninen kehitys voi määrätä maailmankuvaamme niin voimallisesti, että pidämme sitä vääjää­mättömänä prosessina, jossa omilla valinnoillamme ei ole sijaa, tai sitten näemme vielä mahdol­lisuuden ohjata tekniikan kehitystä muiden elämänarvojen kuin talouden tai tekniikan ”sisäisten kehityslakien” pohjalta. Teknologian vääjäämättömän kehityksen ajatusta kutsutaan teknologiseksi determinismiksi ja sen vastapuolena on inhimillisen valinnan mahdollisuus (”human choice”). 

Mitä teknologinen determinismi voisi tarkoittaa? Ovatko talouskasvu ja voiton tavoittelu niin määrääviä, että tekniikan avulla on otettava kaikki mahdolliset pikavoitot. Valinnan mahdollisuutta ei ole. Tämän kohtalon seuraaminen kuitenkin johtaa luonnonvarojen ehtymiseen ja lopulta monien maapallon elämän­muotojen tuhoutumiseen, jos luonnonvarojen rajoja ei oteta huomioon. Valinta erilaisten teknisten ratkai­sujen välillä on välttämätöntä. Teknologiaa voisi hyödyntää niinkin, että luonnonvaroja säästetään. Voi tietenkin olla niin, että ihmisen evoluutio on johtanut sellaiseen lyhytnä­köisen ahneuden ylivaltaan, että enemmistö (tai ne joilla on varallisuutensa ansiosta suurin vaikutusvalta) ei halua nähdä tuhon merkkejä ajoissa. Jos sitten jäljelle jäisi jonkin älykkäämmän elämänmuodon itu, sen edustajat voivat sitten todeta, että lajin homo sapiens sapiens nimessä ainakin tuo toinen sapiens määre on turha. Tämä olisi valitettavaa ja tällaisten blogikirjoitusten kannalta kohtalokasta. On kuitenkin joitain toiveita herättäviä merkkejä siitä, että talousjärjestelmää ja tekniikan kehitystä voidaan säädellä poliittisin päätöksin. Tätä pohdimme etiikkaa koskevassa kirjoituksessa tarkemmin kuin myös kommunikatiivista rationaalisuutta käsittelevässä tekstissä.

Voimme siis ainakin vielä pitää voimassa hypoteesin, että sikäli kuin kyse on tekniikan kehittämisestä luonnonvarojen hyödyntämisessä, meillä on valinnan mahdollisuus eikä vaihtoehtoisten etenemislinjojen hahmottelu ole aivan turhaa. Tietenkin joka päivä tekniikan kehittäjät tekevät valintoja. Vaihtoehtoja testataan, tehdään markkinatutkimuksia, myydään visioita ja lupauksia. Historiasta löytyy esimerkkejä, joissa kyseisessä tilanteessa teknisesti paras vaihtoehto ei voita vaan voiton vie parhaan myyntipuheen keksinyt tuottaja. 

Miksi samaa valinnan mahdollisuutta ei olisi sen teknologian suhteen, joka määrittelee uudelleen ihmistä tuotannossa ja elämismaailmassa ihmisen omalla vahvuusalueella? Tässä on siis kysymys älykkään tekno­logian kehittämisestä. Robotit ovat jo pitkään korvanneet ihmisen tuotanto­linjojen rutiinitehtävissä. Tekoäly on korvaamassa ihmistä myös ns. asiantuntijatehtävissä. Kun asia ilmais­taan näin passiivissa ”on korvaamassa”, ilmaisuun on piiloutunut teknologisen determinismin mukainen ajatus, että kehitys on vääjäämätön. Tosiasiassa joku tekee nuokin investointipäätökset ja yleensä päätösten perusteena on taas taloudellisuus. Kone on halvempi, väsymätön uurastaja eikä tee inhimillisiä virheitä. Miksi emme hyödyn­täisi älykästä tekniikkaa? Kuka tosiasiassa haluaa ottaa tehdäkseen robottien yksitoikkoisen rutiinin. Ihmisen ja talousjärjestelmän kannalta robotit eivät ole ongelma. Talousjärjestelmä vaatii kuitenkin toimiakseen ostovoimaisia kuluttajia, eli ongelmaksi voi tulla tulonjako. 

Asiantuntijatehtävissäkin tekoäly on omalla tavallaan korvaamaton. Esimerkiksi emme kykenisi laskemaan taloutemme ilmastovaikutuksia ilman tehokkaita tietokoneita. Asiantuntijuudessa on kuitenkin viime kädessä kysymys päätöksenteosta ja vastuusta. Tietokonekin tekee ratkaisunsa käytössään olevan, useim­miten rajallisen informaation pohjalta. Kun päätökset koskevat taloudelle tai elämälle kriittisiä ratkaisuja, vastuuta ei voi vierittää tietokoneille. Niitä on turha laittaa syytteeseen taloudellisista menetyk­sistä tai väärästä diagnoosista.  Kriittisten päätöksien lopullinen tekijä on ihminen, ainakin toistaiseksi. Sitten kun lopullinen päätösvalta annetaankin koneelle, on syytä ottaa tuon ratkaisun eettiset vaikutukset pohdittavaksi. Vai jätetäänkö sekin pohdinta tekoälylle? Haluammeko alistua tekoälyn komentoon ilman ehtoja?

Sellaisiakin ajatuksia on ilmassa, että tekoälyn kehittyminen on osa evoluutiota ja evoluution luonnollinen suunta olisi siis kohti aina korkeampia älykkyyden muotoja. Minusta hieman outo on ajatus, että ihmis­kunnan tehtävä olisi toteuttaa tuollaista ennalta määrättyä evoluution kehitystä ja antaa sen vuoksi valta tekoälylle. Evoluutio on kuitenkin sokea eikä sillä ole mitään erityistä suuntaa. Olemme toistaiseksi selvinneet kilpailusta voittajina juuri älymme antaman sopeutumiskyvyn vuoksi, mutta onko voitto lopullinen, sitä ei voi tietää. Ihmiskunta voi aivan hyvin hävitä kamppailun bakteereille tai hyönteisille ellei ihminen sitä ennen onnistu tuhoamaan sivilisaatiota omin avuin, järkensä menettäneen älyn avulla. 

Ihmiskunnan kannattaa toki käyttää kaikki keinot olemassaolonsa ja sivistyksen turvaamiseksi, mutta sivistykseen kuuluu nyt myös vastuu muista maapallon elämänmuodoista. Meidän tavallisella järjellä varustettujen ihmislajin edustajien intressissä kuitenkin on ohjata tekoälyn kehitystä niin, että voimme säilyttää oman vapaan tahtomme. Voin kyllä kuvitella tilanteen, jossa tohtorit Strangelove ja Faust myyvät sielunsa superälylle ja tekevät sen johtopäätöksen, että älyn lahjoiltaan vajavaisen ihmisen on väistyttävä. He perustavat lahkon, joka vie superälyn kehityksen singulariteettiin, pisteeseen, jossa tekoäly ottaa oman kehityksensä valtaansa. Tästä voi sitten joku Orwellin tai Kubrickin perinnettä yllä pitävä scifi-taiteilija jatkaa kertomusta. Haluaisin kyllä nähdä sellaisen Faust-oopperan toteutuksen, jossa Mefiston roolin laulaa synteettisellä äänellä varustettu tietokone. Sen virheetön suoritus varmaan lumoaisi paitsi Faustin myös yleisön. Jään odottamaan ensi iltaa.

Maailmankuvissamme teknologia antaa aina tulevaisuuteen suuntautuvan odotuksen. Tuo odotus saa psykologisen värityksen siitä, miten tulkitsemme historiaa ja mikä käsitys meillä on nykyisestä elämismaail­mastamme. Oma persoonallisuutemme (kietoutuneena noihin tulkintoihin) vaikuttaa näkemykseemme. Odotus voi olla toiveikas tai pessimistinen. Henkilökohtainen näkemykseni on ristiriitainen tai todellisten ristiriitaisten signaalien hämmentämä. Perusluonteeltani pidän itseäni optimistina ja siksi viitsin nähdä vaivaa näiden kirjoitelmien väsäämiseksi, mutta on vaikea nähdä valoa maailmaa peittävän mediasumun läpi ja mieleen hiipii pelko, että järki häviää älylle tai sitten älykin häviää maailman asettamille ongelmille. Kaikkiin ongelmiin ei ole vain teknistä ratkaisua, vaan meidän pitää myös kyetä muuttamaan elämista­paamme ja arvojamme.

Järki on siis sitä, että itse oman ymmärryksemme turvin asetamme tavoitteemme paremman elämän kehittämiseksi tai päädymme ratkaisuun, että nykyinen elämismaailma on suurelta osin jo kyllin hyvä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti